Instrumentation: Solo Quarter-tone Accordion and 5.0 Surround Media (2006-2009) 47′
Movements:
I Wer Krümel isst wird Reich
a) Bulgarian Infinity Series
b) Neutral Waves
c) Bar 16 2/3
II Passacaglia
III Sculpture
IV Accordion Hyperoriental
V L’harmonie éternelle
Recordings
Veli Kujala: Hyperorganism Album on Spotify
Program Note
Hyperchromatic Counterpoint is my most extensive composition to date. The idea for the work dates back to Steve Reich’s 70th birthday in Autumn 2006, when I had just completed my first tuning for the quarter tone accordion. There was a minimalism festival at the Sibelius Academy, and the thought occurred to me to write a work in the spirit of Reich’s Counterpoint -series for my new instrument. Reich’s works Vermont Counterpoint (1982), New York Counterpoint (1985) and Electric Counterpoint (1987) are written for a solo instrument and two-channel tape onto which the performer pre-records several additional parts. Because my new instrument had double the number of notes available, I also doubled the number of pre-recorded channels and the duration of the work. All of the material on the recording is performed on the quarter tone accordion except for the last movement, where an organ is also used.
Gradually, my original idea of writing a concert-length work with minimalist elements alone began to seem a bit limited. Ideas that emerged during the composition process seemed to require a different approach. I did adhere to the original concept in the first movement, which observes Reich’s typical fast-slow-fast format. Bulgarian Infinity Series gradually introduces the listener to the world of quarter-tone music, Neutral Waves introduces the ‘neutral third’, which is probably the interval people first think of in the context of quarter-tone music, and in Bar 16 2/3 the neutral third returns to its roots, as it were.
The second movement, Passacaglia, makes much use of ‘hyperchromatic’ harmony, where the ‘new’ intervals enabled by the 24-tone system are not used very much but chord transitions sometimes sound a bit strange because of the possibilities available in the system. I also made use of differential tones, which are highly audible on the accordion: these are created by the difference between the frequencies of two notes played simultaneously. After an approximation of the theme on differential tones, they are used to build a microtonal counterpoint, which creates a six-part texture together with the tones that are actually played.
The movement entitled Sculpture begins with a 64-tone cluster consisting of all the notes available on the treble keyboard of the quarter tone accordion. This monolith is then chipped away from the edges and middle to produce a constantly changing musical object.
Accordion Hyperoriental is a movement that, in some shape, formed part of this work from the very beginning. I was seeking to create a sort of Middle-Eastern counterpoint using Arabian maqam scales and the synthetic scales I had developed, but this proved somewhat problematic: while the maqam scales incorporate quarter-tones, they do not lend themselves very well to polyphonic treatment, and the end result easily becomes messy and unaesthetic. After giving a concert in Morocco with the excellent local percussionist Khalid El Berkaoui, I decided to approach this movement through rhythm and melody and to leave the polyphony out of it. The maqam scales are only a starting point, from where the material is spread out into a ‘hyperoriental’ direction. The beginning part of the movement is based on a 24-tone row.
The concluding movement, L’harmonie éternelle, is dedicated to my father, who passed away in 2009. On the last day of his life, I performed a concerto for quarter tone accordion written by Sampo Haapamäki, so it seemed fitting for me to write a work using the 24-tone system in my father’s memory. The core idea for this ‘eternal harmony’ is the fact that scientists have discovered the lowest oscillating frequency in the universe, equal to a B flat 57 octaves below middle C–the frequency of a black hole. All of the music in the universe is thus built on a never-ending B flat far, far beyond our range of hearing.
Veli Kujala
Hyperchromatic Counterpoint (2006-2009) on tähänastisen sävellys- tuotantoni laajin teos. Idea siihen syntyi syksyllä 2006 Steve Reichin 70-vuotispäivänä ¼-sävelaskelharmonikan ensimmäisen virityksen juuri valmistuttua. Sibelius-Akatemiassa vietettiin parhaillaan minimalismi-festivaalia, ja mieleeni juolahti ajatus kokeilla säveltää teos Reichin counterpoint-sävellysten hengessä uudelle soittimelleni. Tuntemani Reichin vanhemmat teokset Vermont Counterpoint (1982), New York Counterpoint (1985) ja Electric Counterpoint (1987) on sävelletty soolosoittimelle ja kaksikanavaiselle ääninauhalle, johon soittaja on esiäänittänyt useita stemmoja. Koska uuden soittimeni myötä käytössäni oli tuplasti enemmän säveliä kuin Reichilla, päätin saman tien lisätä myös käytössä olevia kanavia ja teoksen kestoa. Kaikki ääninauhalla oleva materiaali on soitettu ¼-sävelaskelharmonikalla lukuun ottamatta viimeistä osaa, jossa käytetään myös urkuja.
Alkuperäinen ajatukseni säveltää kokonaisen konsertin kestävä teos pelkästään minimalistisia elementtejä käyttäen alkoi vähitellen tuntua hieman yksioikoiselta. Sävellystyön aikana esiin nousseet ajatukset tuntuivat vaativan erilaista käsittelyä. Halusin pitäytyä alkuperäisessä ideassa kuitenkin ensimmäisessä osassa, joka noudattaa Reichille tyypillistä kolmiosaista nopea–hidas–nopea-muotoa. Bulgarian Infinity Series vie kuulijan vähitellen neljäsosasävelaskelten maailmaan, Neutral Waves esittelee neljäsosa-askelista yleensä kaikille ensimmäiseksi mieleen tulevan intervallin eli neutraalin terssin ja osassa Bar 16 ⅔ neutraali terssi ikään kuin palaa juurilleen.
Toinen osa Passacaglia hyödyntää hyvin pitkälti ”hyperkromaattista” harmoniaa, jossa 24-säveljärjestelmän ”uusia” intervalleja ei juurikaan käytetä, mutta siirtymät soinnusta seuraavaan sointuun kuulostavat toisinaan hieman tavallisuudesta poikkeavilta 24-säveljärjestelmän tarjoamien mahdollisuuksien vuoksi. Olen käyttänyt osassa myös harmonikalla erittäin hyvin kuuluvia differenssisäveliä, jotka muodostuvat kahden erikorkuisen sävelen soidessa yhtäaikaisesti ja joiden taajuus on ylemmän ja alemman sävelen taajuuden erotus. Differenssisävelillä toteutetun teeman approksimaation jälkeen niillä rakennetaan mikrotonaalista kontrapunktia, joka muodostaa varsinaisten soivien sävelten kanssa yhteensä 6-äänisen satsin.
Sculpture-osan materiaalina on ¼-sävelaskelharmonikan diskanttisormion yhden äänikerran kaikkien 64 sävelen muodostama klusteri. Tätä aikaan sijoitettua monoliittia muokataan ”veistelemällä” siitä pois erikokoisia paloja reunoilta ja keskeltä.
Accordion Hyperoriental on jossain muodossa kuulunut teokseen alusta pitäen. Halusin rakentaa erilaisilla arabialaisilla maqam-asteikoilla sekä kehittelemilläni synteettisillä asteikoilla orientaalista kontrapunktia, mutta ajatus osoittautui hieman ongelmalliseksi: neljäsosasävelaskelia sisältävät maqam-asteikot eivät toimi kovin hyvin polyfonisessa käsittelyssä, vaan lopputulos kuulostaa helposti rumalta ja epäesteettiseltä. Soitettuani Rabatissa konsertin erinomaisen marokkolaisen perkussionistin Khalid El Berkaouin kanssa päädyin lopulta käsittelemään osaa rytmin ja melodian kautta ja jätin polyfonia-aspektin enimmäkseen rauhaan. Maqam-asteikot toimivat sävellyksessäni vain lähtökohtana, joista sävelikköä laajennetaan ”hyperorientaaliseen” suuntaan. Osan alkupuoli puolestaan on sävelletty käyttämällä 24-sävelistä riviä.
Teoksen päättävä L’harmonie éternelle on omistettu vuonna 2009 edesmenneelle isälleni. Hänen viimeisenä päivänään esitin Sampo Haapamäen säveltämän konserton ¼-sävelaskelharmonikalle, joten minusta tuntui sopivalta säveltää isäni muistolle 24-säveljärjestelmää käyttävä teos. ”Ikuisen harmonian” pohja-ajatuksena on tiedemiesten löytämä universumin matalin värähtelytaajuus, 57 oktaavia keski-c:tä matalammalla soiva B, jonka musta aukko aiheuttaa. Kaikki maailmankaikkeuden musiikki rakentuu siis kuuloalueemme ulottumattomilla soivan ikuisen B-urkupisteen päälle.
Veli Kujala
Reviews
“The composition “Hyperchromatic Counterpoint,” written for quarter-tone accordion and multichannel media, includes in its nearly 50-minute duration calculated auditory illusions and a microtonal passacaglia reminiscent of Bach. The accelerating fervor of the “Accordion Hyperoriental” section is listened to with ears wide open and mouth agape.” Helsingin Sanomat / Jukka Isopuro
“Referencing both Bach and Reich’s work, Veli Kujala’s Hyperchromatic Counterpoint extends the melodic realm with his custom-built accordion into an expansive and psychedelic sound-world. Starting with a very Reichian opening movement he moved into a section where longs single notes slowly built into chords. There were strange, bluesy harmonic juxtapositions, a psychedelic counterpoint with wavering tunings, a trippy discordant sequenced accompaniment ending with a Bachian flourish, microtonal ring modulated clusters and a percussive loop that built into an atonal and increasingly frenetic jig. In other words, he put everything and the kitchen sink into the composition. After a gong strike, a quasi-fugal, atonal preprogrammed section began allowing Kujala to put down his accordion and walked around the hall leaving an empty seat. I loved it!” London Unattached / Adrian York
“Veli Kujala dives into the microtonal world with his 24EDO. Kujala’s compositions are not, however, slick retouching, but a strikingly inspired painting and spatial floating. A quarter-tone accordion and infrared camera-driven electronics, [together with organ and strings,] break the taboos of art music like a hummingbird. If the listener has a multi-channel sound system and an SACD player, you really start talking about music of the spheres.” AVPlus / Jemo Kettunen
“Stunningly performed by the composer, Veli Kujala’s Accordion Hyperoriental, the fourth part of Hyperchromatic Counterpoint (2006-09), was one of the highlights of the fabulous evening. Written for a microtonal accordion, the music begins with a compelling introduction based on a quarter-tone row. Following the introduction, Accordion Hyperoriental launches into an ecstatic dance, rooted in ravishing rhythmic constructions. As a whole, the ten-minute canvas provided the most uplifting visceral experience.” Adventures in Music / Jari Juhani Kallio
Past performances
Nov 3 2023 Veli Kujala Sola Festival, Helsinki (FI) (excerpt)
Oct 21 2023 Veli Kujala AccordionF(est) Estonia, Tallinn (EE) (Accordion Hyperoriental)
Jun 26 2020 Veli Kujala Avanti! Summer Sounds, Porvoo (FI) (Accordion Hyperoriental)
Mar 8 2019 Veli Kujala Berlin Auenkirche (DE) (Accordion Hyperoriental)
Mar 7 2019 Veli Kujala Kassel, St. Martinkirche (DE) (Accordion Hyperoriental)
Dec 5 2017 Veli Kujala Spitalfields Music Festival, London (GB)
Feb 2 2017 Veli Kujala Musica Nova, Helsinki (FI)
Mar 12 2016 Veli Kujala Academy of Music Ljubljana (SI)
Oct 13 2012 Veli Kujala Nordic Music Days, Stockholm (SE) (excerpt)
Apr 26 2012 Veli Kujala New York, Scandinavia House (US)
Apr 19 2012 Veli Kujala Tampere Biennale (FI)
Dec 19 2011 Veli Kujala University of Music Würzburg (DE)
Sep 22 2011 Veli Kujala Loviisa (FI) (excerpt)
Sep 21 2011 Veli Kujala Salo culture centre KIVA (FI) (excerpt)
Sep 20 2011 Veli Kujala Helsinki Kanneltalo (FI) (excerpt)
Sep 18 2011 Veli Kujala Jämsä Pokura (FI) (excerpt)
Sep 17 2011 Veli Kujala Joensuu Karjalatalo Kerubi (FI) (excerpt)
Sep 16 2011 Veli Kujala Raahe (FI) (excerpt)
Sep 15 2011 Veli Kujala Ylivieska, Akustiikka (FI) (excerpt)
Sep 14 2011 Veli Kujala Vaasa City Hall (FI) (excerpt)
Sep 13 2011 Veli Kujala Seinäjoki Hall (FI) (excerpt)
Jul 16 2011 Veli Kujala Turku Music Festival, Kökar Church (FI) (excerpt)
Mar 25 2010 Veli Kujala Paris, Institut Finlandais (FR)
Mar 17 2010 Veli Kujala Joensuu (FI)
Sep 8 2009 Veli Kujala Helsinki, Sibelius-Academy Concert Hall (FI)